Kaksi versiota samasta pajasta, kuin yö ja päivä
Kansalaisvaikuttamisen draamalliset etäpajat Kajaanin lukiolla ovat nyt takana. Etätyövälineenä käytimme jo kevään pajoja suunnitellessa haltuunottamaamme Discordia. Ensimmäisessä pajassa oli haastavaa saada porukka heittäytymään rooleihin ja työ oli muutenkin tahmeaa. Päätimme yksinkertaistaa mallia seuraavaan pajaan, poistaa omat näyttelijäntyölliset osuutemme, sekä lisätä oppilaiden välillä käytävien dialogien ja roolityön määrää. Ratkaisu toimi: kun pitkin matkaa oppilaat pääsivät omin sanoin sanoittamaan ja analysoimaan sisältöä parin ja pienryhmän kanssa, oli myös isompaan rooliin sukeltaminen helpompaa ja palautteen mukaan hauskaa ja inspiroivaa. Tärkeää oli myös antaa pallo oikeasti pelattavaksi: mitä vähemmän meiltä pajan vetäjinä tulee aiheeseen valmiiksipurtuja vastauksia, sen paremmin osallistujat inspiroituvat ottamaan itse selvää. Kun aiheen ja annetun informaation ”omistajuus” on yhteistä, eikä kurkusta suppilolla alas tungettua, pääsee kunkin osallistujan henkilökohtainen ajattelu kukoistamaan. Tässä ollaan ehkä ylipäätään hankkeen idean ytimessä.
Eläytymistä ja mediakriittisyyden harjoittelua: Kaipolan tapaus
Kerrataanpa lyhyesti, miten paja meni. Ensimmäinen paja oli meille itsellemme pettymys. Paja oli liian raskas ja mutkikas, eivätkä oppilaat vaikuttaneet saavan ryhmätyöstä kunnolla kiinni. Tämä johtui yksinomaan pajan rakenteesta, jota siis isolla kädellä muokkasimme toiseen pajaan. Yleensä on parempi ottaa epäonnistumisista opikseen ja onnistumisista nostetta jatkoon. Jottemme siis jää ojaan räpiköimään, esittelen nyt tarkemmin toisen pajan kulkua.
Aiheenamme oli siis yhteinen tapaustutkimus mediassa puhuttaneesta UPM:n Kaipolan tehtaan alasajosta. Aloitimme pajan lyhyen lämmittävän keskustelun jälkeen näyttämällä video-otteet Kaipolan sulkemispäätöksen tiedotustilaisuudesta, sekä pääministeri Sanna Marinin asiaa kommentoineesta haastattelusta. Tämän jälkeen oppilaat purkivat keskusteluilla videoissa ilmenneitä ristiriitaisuuksia, sekä sitä mistä koko asiassa alkusilmäyksen valossa oli kyse. Summasimme keskustelut lyhyesti, jonka jälkeen oppilaat pääsivät ensimmäistä kertaa testaamaan roolinottoa parin kanssa. Toinen roolitettiin tehtaan työntekijäksi, joka on juuri kuullut tiedotustilaisuuden, toinen tämän puolisoksi. Roolihahmot kävivät lyhyen keskustelun, jonka jälkeen oppilaat jakoivat toisilleen, mitä roolihahmoissa keskustelun aikana tunnetasolla tapahtui, sekä pohtivat hahmoille vaihtoehtoisia tulevaisuuden näkymiä.
Tämän jälkeen jaoimme oppilaat pienryhmiin, joille oli jaettu eri medioissa aiheesta olleita uutisia ja mielipidekirjoituksia. Kukin ryhmä perehtyi saamaansa artikkeliin ja valmistautui esittelemään sen muille. Kannustimme mediakriittisyyteen: ottamaan selvää kuka sanoo ja mitä, mitä motiiveja haastatelluilla, tai kirjoittajilla on ja miten luotettavia lähteitä artikkeleissa käytettiin. Esittelyjen yhteydessä teimme myös omia nostoja artikkeleista, sekä tarjosimme lisäkysymyksiä mietittäväksi. Esimerkkinä: yksi artikkeleista oli Jämsän kaupunginhallituksen äkillistä rakennemuutosta käsitelyt kokouspöytäkirja. Siihen liitimme kysymyksen: Jos olisit kaupunginjohtaja, mitä itse tekisit? Näiden pohdintojen myötä lopetettiin alkuosa, jonka jälkeen oppilaat pääsivät ruokatauolle.
Tauon jälkeen kerrattiin lyhyesti aihetta ja jaettiin oppilaat ryhmiin, joille annettiin omat reunaehdot roolin ottoa varten. Luvassa oli tosielämän aineksia ja fiktiota yhdistelevä draamatehtävä.
Kolmessa ryhmässä roolit edustivat tehtaan eri tilanteissa olevia työntekijöitä, yhdessä yrityksen välijohtoportaan edustajia. Osallistujat saivat hetken rupatella parin kanssa roolissa ja samalla kehittää hahmoilleen persoonallisuutta(nimi, taustaa, perhetilanne yms.). Tämän jälkeen kolmen työntekijäryhmän edustajia sekoitettiin pienryhmiin, joissa saivat keskustella tulevasta ”Miten tästä eteenpäin?”-tilaisuudesta, jonka vetäjinä toimisivat välijohtoportaan edustajat. Välijohtoportaan edustajat saivat omassa ryhmässään suunnitella strategioita viedä tilaisuus mahdollisimman hyvin läpi. Roolitettujen pienryhmäkeskustelujen jälkeen osallistujat järjestivät tilaisuuden, tietysti yhä roolissa. Tilaisuuden päätyttyä, jo tuttuun tapaan purettiin, mitä omissa ja muiden rooleissa tapahtui. Päivän päätteeksi kertasimme koko pajan kulun ja pyysimme oppilailta palautetta discordin keskustelukanavalle.
Oppilaat ottivat keskusteluissa roolit hienosti haltuun ja palautteenkin perusteella työ oli mielekästä. Tästä on todella hyvä jatkaa, luottamukseni draamaan osallisuuden lisäämisen, yhdessä oppimisen ja empatian työkaluna kasvaa entisestään ja olenkin varma että vastaava paja toimisi myös mm. kunnanvaltuustoille, tai eri työyhteisöille johonkin haastavaan aiheeseen perehdyttämisen välineenä. Alla vielä muutama nosto palautteesta:
”Sai enemmän tietoa tuosta paperitehtaan tilanteesta. Tää paja oli kivaa vaihtelua ja tosi monipuolista. Eläytyminen oli hauskaa.
Palautetta pajaan osallistuneilta Kajaanin lukion oppilailta.
Tämä paja toi eri näkökulmia ja avasi eri näkemyksiä upm esimerkin avulla miten tämmöinen voisi käytännössä tapahtua.
Paja oli hauska ja siinä puhuttiin ajankohtaisesta asiasta.Referoitiin artikkeleitä ja käytiin niitä läpi. Draama osiossa myös eläydyttiin eri rooleihin. Tämmöinen työtapa sopii minulle itselle ja oli hauskaa!!
Oli ihan kiva oppia tuosta upm jutusta ja aina on hyvä laittaa ittesä toisen asemaan.”