Empatian neljä tekijää
Ihmisillä on kyky kokea empatiaa. Se on ihmisenä olemisen hienoimpia piirteitä. Tämän taidon ymmärtäminen ja sen harjoittamisen tärkeys korostuu tulevaisuudessa maailman muuttuessa. Tohtorit Karen E. Gerdes ja Elisabeth A. Segal ovat vuonna 2009 artikkelissaan (A Social Work Model of Empathy) määritelleet neljä tekijää joiden avulla empatian kokeminen on mahdollista. Näitä ovat peilaaminen, itsetietoisuus, mielen joustavuus ja tunteiden säätelyn taidot:
- Peilaamisella tarkoitetaan ihmisen kykyä kokea samankaltaisia tunteita itsensä ja toisen välillä. Tähän ilmiöön perustuu teatterissa katsojan kokemat tunteet hänen todistaessaan näyttämöllä tapahtuvaa toimintaa.
- Itsetietoisuus auttaa yksilöä erittelemään itsensä toisesta. Vaikka tunteiden tunnistamista tapahtuu, ei ole epäselvyyttä oman ja toisen tietoisuuden erosta. Tämä luo tervettä rajaa kanssakäymiselle.
- Empatian harjoittamiseen tarvitaan myös mielen joustavuutta ja älyllistä kykyä asettua toisen ihmisen asemaan hänen näkökulmastaan käsin. Tämä on esimerkiksi näyttelijäntyön ydintä ja myös katsoja tulee teatterissa harjoittaneeksi tätä kykyään.
- Selkeä ero sympatian ja empatian välillä löytyy tunteiden säätelystä. Empatiassa ihminen kykenee säätelemään omia tunteitaan jotka kumpuavat tilanteessa esiin. Sympatiassa mennään mukaan toisen ihmisen tunteeseen ja empatiassa asetutaan toisen asemaan.
Artikkelista selviää, että ihminen tarvitsee näitä kaikkia taitoja voidakseen todella kokea empatiaa. Kyseessä on siis monitahoinen ja paikkapaikoin haastavakin ilmiö jota onneksi voi opetella ja harjoittaa.
Välttämätön taito
Babette Rothschild kirjassaan Apua auttajalle kuvailee empatian olevan välttämätön taito lajimme säilymiselle. Sen avulla voimme ymmärtää muita ihmisiä asettumalla ”heidän saappaisiinsa”. Tämä taito edesauttaa ihmisten liittymistä pareiksi, ryhmiksi. Ilmiö auttaa meitä myös huolehtimaan jälkikasvustamme ja heidän sosiaalistamisestaan. Hänen mukaansa empatian kääntöpuolena voidaan pitää sitä, jos ihminen tiedostamattaan sijaiskokee kontaktissa esiin nousseita asioita ja jos kokemus ei ole säätelymahdollisuuksien piirissä. Tällä voi olla voimakkaita emotionaalisia ja somaattisia vaikutuksia.
Juha Hurme tuo kolumnissaan esille teatterin harjoittaneen jo 2500 vuoden ajan empatiaa ja väittää sen olevan taiteenlajin ydinkyky. Hän korostaa, että maapallon kestävän tulevaisuuden takaamiseksi ihmisen on opittava ymmärtämään, sietämään ja hyväksymään erilaisia ihmisiä. Teatterin ja empatian avulla me voimme vastata maapalloa koskeviin haasteisiin jotka ilmenevät kaikilla elämän osa alueilla.
Draamallinen kansalaisraati empatian harjoittamisen tilana
Empatian kokeminen auttaa meitä ihmisiä selviämään yhdessä elämämme eteen tulevista haastavista asioista. Ymmärretyksi tulemisen kokemisella on perustavanlaatuinen eheyttävä vaikutus. Usein ihmisten välinen vastakkain asettelu tai kontaktissa vallitseva ymmärtämättömyyden kokemus johtuvat osittain empatian puutteesta. Jos minä en voi ymmärtää miksi joku tekee jotain tai ajattelee tietyllä tavalla, niin miksi minä olisin ajamassa hänen etuaan? Jos me emme näe syytä ihmisen käytöksen taustalla, voimmeko todella auttaa ketään? Kun emme ymmärrä, emme välitä ja kun emme välitä, ei tule muutosta ainakaan parempaan.
Draamallisen kansalaisraadin tarkoitus on osallistaa kuntalaisia poliittiseen päätöksentekoon draaman avulla. Tulevassa esityksessä nostamme esiin kuhmolaisten hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä asioita. Teatteri mahdollistaa tilan, missä voidaan harjoittaa empatiaa ja sitä kautta luoda tarkoituksenmukainen yhteys kuntalaisten ja päättäjien välille. Ymmärryksen lisääntyessä on mahdollista tehdä kuntalaisten hyvinvointia edesauttavia toimia. Empatia on vahvinta vallankäyttöä.